Edunvalvonta

Edunvalvojan määrää käräjäoikeus

Edunvalvoja on eri asia kuin edunvalvontavaltuutettu

Silloin, kun todetaan vaikean sairauden tai korkean iän heikentäneen henkilön henkisiä kykyjä niin, että hän ei itse kykene enää valvomaan etujaan tai hoitamaan taloudellisia asioitaan, syntyy edunvalvonnan tarve. Edunvalvoja määrätään vain silloin, jos asiat eivät tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin.

Ilmoitus edunvalvojan tarpeesta tai hakemus edunvalvojan määräämiseksi jätetään maistraattiin. Edunvalvojan määräämistä voi hakea maistraatti, vanhempi, aviopuoliso, lapsi tai muu läheinen henkilö. Myös henkilö itse voi hakea edunvalvojan määräämistä ja pyytää tiettyä henkilöä määrättäväksi edunvalvojakseen.

Digi- ja väestövirasto (DVV) selvittää henkilön edunvalvonnan tarpeen. Selvitys sisältää lääkärin arvion eli lääkärinlausunnon ja henkilön kuulemisen, mikäli se on mahdollista, sekä sosiaaliviranomaisten ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön kuulemiset.

DVV voi myös tarvittaessa kuulla niitä omaisia ja läheisiä, joilla on tietoa hakemuksessa tai ilmoituksessa tarkoitetun henkilön tilasta ja olosuhteista.

Mikäli hakija ei kykene ymmärtämään, mitä edunvalvojan määrääminen hänen kannaltaan merkitsee, maistraatti ei voi edunvalvojaa määrätä. Näissä tapauksissa edunvalvojan määrää käräjäoikeus. Samoin toimitaan tapauksissa, joissa hakemus edunvalvojan määräämiseksi on tullut muulta kuin henkilöltä itseltään.

Edunvalvontamääräys voidaan antaa oikeusaputoimiston tai muun palveluntuottajan yleiselle edunvalvojalle, mutta edunvalvojana voi toimia myös lähiomainen. Maistraatti selvittää neljän vuoden välein edunvalvonnan tarpeen.

LISÄTIETOA: Digi- ja väestöviraston ohjeet aikuisen edunvalvontaan