Antakaa määkin huudan, määkin olen…
"Kuule, minulla on sellainen kokemus, että ei pidä provosoitua kun provosoidaan." Näin totesi presidentti Mauno Koivisto Uuden Suomen haastattelussa 2008. Vaikka ajat ovat muuttuneet niinkin äskettäisestä toteamisesta, silti tuossa on edelleen totuutta.
11.3.2025
Maamme ikääntynyttä väestöä vastaan hyökätään tuon tuosta erinäisissä julkaisuissa. On ollut nuorisojärjestöjen ehdotusta poistaa kansalaisoikeuksia tai ajatushautomoiden raflaavia otsikoita talouskasvumme haasteista. Näitä kaikkia yhdistää lähinnä lähes epätoivoiselta vaikuttava tarve päästä otsikoihin. Yhteiskuntamme haasteiden ratkaiseminen yhdessä näitä tahoja tuskin juurikaan kiinnostaa.
Tällaisia avauksia on tullut ja todennäköisesti tulee jatkossakin. Tämän takia keskusliitossa pohditaan tuon tuosta ”Pitäisikö tästä sanoa jotain?” Toisinaan syytä onkin sanoa, olemme sentään ikääntyneen väestön jäsenistä koostuva ja heitä puolustava liitto. Toisaalta kuitenkin on muistettava, että kun jonkin julkaisun ilmeisenä tavoitteena on saada julkisuutta ja reaktioita, vastaamalla näihin olemme mukana antamassa öyhöttäjille juuri heidän haluamaansa.
Huomion, klikkien ja mediasyklien haku korostuu etenkin vaalien lähestyessä. Mitä lähemmäs vaaleja mennään, sitä hanakammin sitä huomiota haetaan, eikä välttämättä pelätä nolouksiin sortumista. Kunta- ja aluevaalit eivät välttämättä monen kansalaisen mielestä maailman tärkein asia, mutta huomionkipeille se on tärkeä elementti erottua ja tulla nähdyksi.
Ensimmäisiä sosiaalisen median ja ylipäätään internetin ohjeista, jonka opin nuorempana, oli ”Älä ruoki trollia”. Trolli on henkilö tai taho, jonka päällimmäisenä tavoitteena on aiheuttaa jossain toisessa, yleensä kokemassaan vastapuolessa, reaktioita. Yleensä nämä reaktiot ovat juuri tunnereaktioita. Kun vastaat heidän viestiinsä, teet juuri heidän haluamaansa: ruokit trollia.
Toisinaan tietenkin trollit ovat äärimmäisen yhteiskunnallisesti merkittäviä pelureita, jolloin reaktio on tarpeen. Vaikka viesti olisi kuinka tarkoitettu vain kertaluontoiseksi heitoksi tai ”hauskaksi” otsikoksi, liitto ei voi jättää esimerkiksi tärkeiden poliittisten päättäjien sanomisia täysin huomiotta. Pitää vain osata erottaa tärkeät avaukset tyypillisestä, business as usual, mielipidevaikuttamisesta. Jos itse polttaisin päreeni joka kerta, kun Ei-turkulainen osakunta mollaa Turkua, aikani ei riittäisi juuri muuhun.
Meidän tulee aina antaa viesti, että vastarintaa syntyy, kun siihen on aihetta. Mutta se aiheellisuus pitää osata asettaa tarpeelliseen skaalaan.
En tosiaan tarkoita, että jokainen ikääntyneitä vastaankaan sanottu julkinen asia on aina trollausta, vaan on ihan aitoa huolta tai kritiikkiä. Huoli ja kritiikki voivat toisinaan olla jopa perusteltuja, vaikka erittäin harvoin näin on. Esimerkiksi nuorempien sukupolvien huolet eläkejärjestelmän kestävyydestä tai hoitovelasta eivät saa tulla sivuutetuiksi vain olankohautuksella tai toteamalla ”Ne nyt vaan on tuollaisia.” Muutenhan vastavuoroisesti myös Eläkkeensaajien ilmaisemat huolet sivuutettaisiin. Me kun pyrimme aina sanomaan julkisesti vain asioita, joita oikeasti tarkoitamme, emmekä pyri vain saamaan palstatilaa ja somereaktioita. Vaikka toki palstatila on aina tervetullutta ja somessa saa reagoida viestiimme.
Siksi kehotan aina malttiin, kun sitä koetellaan. Kehotan seuraamaan mahdollisesti hyökkäyksistä seuraavaa keskustelua, tai pikemminkin sen puutetta. Kun jonkin tahon virallinen hassunhauska letkautus päätyy otsikoihin, lähes aina se on silti unohdettu päivässä tai parissa. Silloin voi todellakin todeta ”Ne nyt vaan oli tuollaisia.”
Ei siis provosoiduta, kun provosoidaan.
Eero Kivinen