Liikunta(vaikuttaminen) on yhteinen asiamme!
5.3.2026
Tiedämme, miten tärkeää liikunta on henkiselle ja fyysiselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Yhdessä liikkuminen vahvistaa lisäksi sosiaalista hyvinvointia. Ikääntyessä liikunnan ja hyvän peruskunnon merkitys vahvistuu. Emme kuitenkaan kansakunnan tasolla liiku riittävästi. Mitä tälle tehdä?
Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee ns. Ikiliikkuja-ohjelman puitteissa eri toimijoita ikääntyvien liikunnan edistämisessä. Tällä joukolla keskustelimme vaikuttamisesta ja ihan yhteisen viestin ja toimintamallien löytämisestä, sillä vaikuttamistyötä tarvitaan paikallis- ja aluetasosta järjestöihin, liike-elämään ja poliittiseen päätöksentekoon. Toisaalta on hyvä vaikuttaa myös esimerkiksi hoivatyön ammattilaisiin sekä tietysti ikääntyneisiin ihmisiin ja omaisiin!
Olimme huolissamme siitä, että moneen arkeen ei riittävä, pienikään liike mahdu. Käsityksemme mukaan varsinkin hoiva- ja kotihoidossa tarvittava päivittäinen liike jää turhan usein liian vähäiseksi, vaikka pienikin arjen aktiivisuus parantaisi toimintakykyä. Hoitajilta ei välttämättä puutu osaamista eikä halua tukea asiakkaiden liikkumista, mutta he tarvitsevat rohkaisua, työkaluja ja rakenteellista tukea. Erityisesti muistisairaiden liikkumista saatetaan rajoittaa turhaan kaatumispelon tai resurssipaineiden vuoksi.
Usein paikallisella tasolla on hyviä käytäntöjä ja vahvuuksia, mutta myös voi olla tilojen, resurssien ja rakenteiden puutetta. Mitä voimme tehdä?
Voimme järjestöinä esimerkiksi viestiä ja vaikuttaa!
Toukokuun 8. päivän rollaattorimarssia toteutetaan useilla paikkakunnilla. Ikääntyvien vointi on marssilla esillä.
Ikääntyvien huokea ja toimivat liikuntatilat eri paikkakunnilla ovat edellytys monille yhteisille liikuntaharrastuksille. Nämä ovat paikallisen ja alueellisen vaikuttamisen ja yhteistyön kysymyksiä.
Keskustelussa meitä kiinnosti myös ihan viestintäkampanja. Järjestöjen yhteinen viesti voisi keskittyä arjen pienen liikkeen tärkeyteen, ulkoiluoikeuteen, omatoimisuuden tukemiseen ja toisaalta toimintakyvyn laaja-alaisuuteen (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen).
Järjestötoimijoina uskomme viestinnän lisäksi koulutukseen ja osaamisen vahvistamiseen. Arvelimme, että sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa liikkumisen edistämisen ja käyttäytymisen muutoksen ratkaisut ovat esillä heikosti tai korkeintaan vaihtelevasti. Pohdimmekin tarvetta kehittää yhteisiä koulutussisältöjä ja materiaaleja (esim. iäkkäiden liikkuminen, muistisairaudet, aktivoiva työote). Esiin tuli ajatus ihan opintopistekurssin suunnittelusta (opintokeskusyhteistyönä).
Jatkamme keskustelua keväämmällä. Millaisen yhteistyön kautta yhteinen tavoite etenisi?
Inari Juntumaa
Järjestöjohtaja