Hosuessa ei tule kuin…
Liiton sosiaalipoliittinen asiantuntija peräänkuuluttaa malttia eläkekeskusteluun.
Valtion menojen ja eläkkeiden keskustelu roihahti taas astetta kuumemmaksi, kun talouspolitiikan arviontineuvosto ”kummasteli” eläkkeiden jättämistä leikkauskeskustelun ulkopuolelle. EKL:n suuntaan asiasta on myös otettu yhteyttä, kun syystäkin huolestuneet kansalaiset kysyvät, että mitä tuo professori oikein
En nyt tässä ota kantaa sen kummemmin valtion talouslinjoihin, vaikka niidenkin onnistumisesta olisi selkeästi jutun juurta saatavilla. Sen sijaan kirjoitan teille jälleen maltin tarpeesta eläkekeskustelussa. Ja ennen kaikkea miten eläkkeiden leikkaus ei ole ihan yksinkertainen, tai edes positiiviseen lopputulokseen johtava asia, vaikka kuinka somessa haukuttaisiin ahneita sukupolvia tai huudettaisiin kurjuuden tasa-arvon perään.
Ensin pari olennaista lukua:
Suomessa on eläkeläisiä noin 1,6 miljoonaa, eli puhutaan todellakin isosta porukasta, joilla toimeentulo ei tule ensisijaisesti ansiotyöstä tai sosiaaliturvasta. Heidän keskimääräinen kokonaiseläkkeensä on ollut vuonna 2024 tasan 2100 euroa kuukaudessa. Tosin tässäkin pitää heti katsoa merkittävä ero sukupuolten välillä, sillä miehet saivat keskimäärin 2349 euroa kuukaudessa, kun taas naisten keskimääräinen eläke oli 1893 euroa. Työeläkkeissä ero on vielä suurempi. Mediaanieläke oli jo merkittävästi keskieläkettä alhaisempi, 1848 euroa kuukaudessa.
Noin joka kolmannes eläkkeistä jää alle 1500 euroon kuukaudessa. Alueellisia eroja on äärimmäisen paljon. Uudellamaalla maksetaan reippaasti isompia eläkkeitä keskimäärin, kun verrataan pienimpien keskieläkkeiden Etelä-Pohjanmaahan tai Pohjois-Karjalaan.
Eläkkeitä verotetaan myös reippaasti. Katsottaessa eroja eläkkeiden ja ansiotulojen verotuksessa, huomaa, että eläkkeitä verotetaan melkoisen paljon. Esimerkiksi 30 000 bruttoeläkkeessä kaikki verot ja maksut vievät yhteensä 21,7 %, kun ansiotulon tapauksessa ne vievät 20 %. Kyllä, vaikka ei uskoisi, niin eläkkeet ovatkin veronalaista tuloa! Eikä siinä kaikki, sillä eläkkeissä ei ole tiettyjä vähennyselementtejä, joita on palkkatuloissa. Tästä EKL myös antoi viime syksynä virallisen lausuntonsa, kun olimme esimerkiksi varsin pettyneitä eläketulovähennyksen heikkouteen verrattuna työtulovähennykseen.
Tämä kaikki näyttää, että eläkkeet eivät ole useimmilla henkilöillä mikään taloudellisen autuuden lähde, vaan toimeentuloa, josta maksetaan veroja ja maksuja. Ja tämä kaikki on hankittu maksamalla eläkemaksuja oman työuran aikana.
Ja sitten se ”Mutta…”
Mutta sitten tulee erinäisiä henkilöitä vaatimaan, että esimerkiksi tutkinnoista tai vanhempainvapaan ajalta kertyvä eläkekertymä tulisi poistaa. Ja mitä tästä poimitaan otsikoihin ja sitä kautta someraivoon? No se pelkkä ”Eläkkeistä tulee leikata.”, toisinaan höystettynä huutomerkillä. Samalla vaaditaan varmuuden vuoksi Helsingin sanomissa itsekin paljon kunnioittamani poliitikon äänellä, että eläkkeitä tulee verottaa nykyistä enemmän.
Tartun etenkin vaatimukseen ansiotulojen ulkopuolisen kertymän poistosta. Totta on, että sen maksaa pääasiassa suomalainen veronmaksaja. Mutta toisaalta suomalainen veronmaksaja siitä myös sitten hyötyy. Eniten koko vaatimuksessa ei siis ärsytä sen sisältö, vaan tapa, jolla siitä puhutaan liiankin pelkistävästi. Kun joku sanoo ”ehkä tämä parhaillaan ei-vielä-eläkkeellä olevan väestön etuus, jota ei vielä merkittävästi edes makseta, tulisi etukäteen poistaa”, kuulee liian moni vain ”Eläkkeitä tulee leikata!” Harvempi vielä tuntuu tajuavan, että leikkaus ei tosiaan kohdistuisi juurikaan nykyisiin eläkkeensaajiin.
Tällaisiin vaatimuksiin usein liitetään kontekstiksi se, että eläkkeiden leikkaaminen ei sanojien mielestä ole mahdollista, koska ”eläkeläiset äänestävät” tai ”eläkkeet ovat pyhä lehmä”. Eläkkeet ja eläkeläiset mielletään ylimmäksi vallaksi, joka päättää kuinka Suomi makaa, ja kenen kanssa. Tämä kun pitäisi paikkansa, niin esimerkiksi EKL:n kaltaisen järjestön tuskin tarvitsisi enää koskaan murehtia jäsenmaksutuotoista tai STEA-rahoituksista. Mutta se ei ole ihan niin.
Malttia, p**kele!
Totta toki on, että parhaillaan eläkemaksuista menee valtaosa jo maksussa oleviin eläkkeisiin. Tämä voi vaikuttaa epäreilulta. Mutta se pieni osa, joka menee rahastoihin, laitetaan sinne, jotta vastaisuudessa työikäinenkin voi luottaa, ettei itse eläkkeelle mentäessä rahastot ole tyhjät kuin trumpistin sydän. Tärkeintä onkin, että jokainen voi luottaa joko eläkettä kerryttäessä, tai siitä nauttiessa, että se raha ei lähde ainakaan nopeasti minnekään. Ja jokainen maksettu vero tai eläkemaksu menee tarpeeseen.
Suomalaisen eläkejärjestelmän yksi merkittävä vahvuus vuosikymmenten saatossa on ollut maltti. Ja ennen kaikkea tapa, jolla sen maltin säilyminen on taattu. Eläkkeiden suuret linjat neuvotellaan työmarkkinaosapuolten kesken riippumatta eduskuntavaalien tuloksesta tai ministerin mielialasta. Tämä malli joutui hieman tulilinjalle, kun 2023 hallitusohjelmassa julistettiin, että uusi neuvottelutulos tulee alkuvuonna 2025, tai sitten valtioneuvosto valmistelee sen. Onneksi jälkimmäiseen ei menty, vaan tuloksesta lyötiin reilu vuosi sitten kättä päälle ja tulos saatiin.
Tulevan eläkeuudistuksen sisällöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta yksi seikka siinä on edelleen nostettava etusijalle: tulos saatiin hankalana taloudellisena aikana neuvottelemalla. Tulos ei välttämättä ole ihan sitä, mitä jokainen haluaa, mutta sitä neuvotteleminen toisinaan on. Tällaista malttia ja ratkaisuhalukkuutta tarvitaan seuraavan kerran yhdeksän vuoden päästä, kun seuraavan tarkastelun aika on.
Otsikko viittaa sanontaan, jossa todetaan mikä hosumisen ainoa tulos on. Mutta tämän tekstin säädyllisyyden vuoksi en koko sanontaa kirjoittanut otsikkoon, enkä kirjoita tähän.
- Eero Kivinen
Kirjoittaja on Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL:n sosiaalipoliittinen asiantuntija